Alla oleva on käännösteksti Manel Blancoa. Aiheena suhteen ja rakkauden pakeneminen.
"Ihmissuhteet eivät ole koskaan helppoja. "Ensihuuman" jälkeen kaikki näyttää menevän alamäkeen. Mikään ei tunnu olevan kuten oli aikaisemmin ja jossain kohtaa ihmissuhde saattaa päättyä. Sellainen ero josta tänään tahdon keskustella ei ole tyypillinen jokaiselle siitäkin huolimatta että jotkin osat tästä artikkelistä resonoivat varmasti jokaiselle joka on käynyt läpi eron elämässään. Tämä on ero joka tapahtuu silloin kun ihmiset ovat vielä rakastuneita toisiinsa. Joskus rakastuneena oleminen ei riitä viemään suhdetta eteenpäin.
Tapaus josta puhun tänään on pakenija, ihminen joka jopa silloin kun hän on rakastunut tuntee tarpeekseen lopettaa ihmissuhde ilman selitettävää syytä. Hän saa sinut uskomaan että kaikki mikä ihmissuhteessa on pielessä on sinä ja suhteen tuhoaminen tulee olemaan todennäköisesti erittäin äkillinen. Yhtenä päivänä olet täysin rakastuneena elämäsi ihmisen kanssa ja seuraavana tunnet olevasi täysin yksin, olevasi täysin arvoton ja tunnet ettet näe sitä ihmistä enää koskaan. Siitä huolimatta, tiedät että hän rakastaa sinua.
Pakenija pelkää sitoutumista, hänelle kyseessä on jonkinlainen kontrollin menettäminen itsestä siinä hetkessä jossa hän on. Hänellä on kirjoittamaton kirja täynnä temppuja ja ansoja jotka toimivat suojelumekanismeina. On mahdotonta olla tippumatta näihin ansoihin. Mitä rauhallisempi ja hyväksyvämpi olet heidän käytöksensä suhteen, sitä vihamielisempiä heidän ansansa ovat. Yksi ansoista tulee osumaan kivuliaasti ja silloin he saavat ainoan tarvittavan tekosyyn. Pakenija on henkilö joka on kokenut joko hyväksikäyttöä, rakkauden puuttumista tai suunnattoman paljon tuskaa lapsuuden aikana. Kyseessä voi olla kuka tahansa. Jopa sellainen joka näyttää saaneensa maailman mukavimman kasvatuksen saattaa olla pakenija.
Hän astuu sisään ihmissuhteeseen samanlaisella intohimolla kuin myös astuu siitä ulos. On tärkeää ymmärtää ette heille lähteminen on pakollinen asia, ei jotain mitä he todella haluavat tehdä. Selviytymisvaisto menee heidän rakkautensa edelle toista kohtaan. He eivät ymmärrä ja tiedä paremmasta ja niin kauan kun he kieltäytyvät kohtaamasta demoneitaan he eivät tule koskaan tietämäänkään. Pakenijana oleminen ei tee kenestäkään pahaa ihmistä. Usein he ovat kauniita sieluja ja hyväsydämisiä, mutta sisäiset konfliktit jotka emotionaalinen kiintymys toista kohtaan aiheuttaa saa heidät miettimään uutta asemaansa ja vaeltamaan pois ennemmin tai myöhemmin. On tärkeää ymmärtää että ihmissuhde on kuin peili joka heijastaa kaiken mitä meidän täytyy tietää itsestämme sillä hetkellä. Näissä heijastuksissa näemme mitä haluamme parantaa, mistä emme pidä itsessämme ja mistä haluamme päästä eroon, mutta näemme myös mitä rakastamme eniten ja mikä on parasta itsessämme.
Pakenija on nopea toimimaan ja hän tulee ottamaan ensimmäisen mahdollisuuden joka tarjotaan paetakseen ja olemaan tulematta koskaan takaisin. Hän liikkuu ihmissuhteesta toiseen samalla loukkaavalla helppoudella ja intohimolla. Mikään ihmissuhde ei voi lopettaa hänen sisäisiä taisteluitaan ellei hän päätä jäädä ja käsitellä asiaa. Ihmissuhteessa hän tuntee olevansa ansassa. Sekoitus identiteetin menettämistä, itsenäisyyden ja riippumattomuuden menettämistä ja ansaan joutuminen painaa lujasti sydämessä. Heillä on lähes välittömästi tarve saada ilmaa ja vapautta joka näyttää katoavan heti ensimmäisen kiintymyksen merkin ilmaantuessa. Kyseessä on ristiriita johon he ovat vapaaehtoisesti laittaneet sydämensä ja tunteensa.
Ihmissuhde laukaisee tunteita jotka toimivat alitajunnan kanssa tuoden esiin kaikki demonit jotka tanssivat villinä kaikki kerrallaan. Kuinka paljon hän sinua rakastaakaan, tunne itsesuojelusta on vielä voimakkaampi. Ihmissuhteesta pakeneminen täytyy ymmärtää siitä perspektiivistä että kyseessä on hänen tapansa löytää rakkautta. Suurin osa meistä ei tiedä mitä todellinen rakkauden tunne on, silloinkin vaikka uskomme niin, siksi myös pakenija tulisi pysyä syyttämättömänä. Tässä vaiheessa lähteminen on ainoa vaihtoehto jonka he voivat nähdä. He lähtevät vaikka se rikkoo heidän sydämensä, ja he rikkovat lisäksi sinun sydämesi samalla. Jokaisen särkymisen jälkeen heidän sydämensä särkyy yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta on helpompi rakastaa jotakuta matkan päästä kuin olla vastatusten demoniensa ja pelkojensa kanssa parantaakseen traumansa. He eivät jätä sinua siksi etteivät he rakasta sinua. He rakastavat sinua, mutta he myös elävät rakkauden pelossa kovan sydämen kuorensa alla.
Ehkäpä kaikista kivuliain tieto ja ymmärrys joka meillä voi olla silloin kun he lähtevät on tieto siitä että he rakastavat edelleen meitä niin tehdessään. Tarve paeta saa virtaa itsesuojelun mekanismista ja on liian voimakas tunne ja heidän on seurattava sitä. Jos olet ollut tässä tilanteessa ja sinut on jätetty ilman mitään järkevää selitystä, tiedä että kuinka paljon kärsitkään he kärsivät yhtä paljon ja ehkä vielä enemmän. Pakeneminen ihmissuhteesta ei ole pakenemista toisen ihmisen luota, vaan itsensä pakenemista. Mitä enemmän he sitä tekevät sitä enemmän he tulevat kärsimään. Kunnes ei ole enää paikkaa jossa piileskellä. Lopulta he todennäköisesti tyytyvät johonkin joka on turvallinen, johonkin joka ei tuo samoja tunteita kuin joku toinen jota he todella rakastavat ja joka niitä toisi.
Hän ei tule koskaan rakastamaan tätä ihmistä niin paljon kuin hän rakasti muita, mutta aidon rakkauden pelko on se joka määrää hänen elämäänsä. Kun on jonkun kanssa jota ei todella rakasta niin se saa hänet tuntemaan olon turvalliseksi, koska tunteet eivät käy korkealla. Hetken aikaa yksinäisyys ei tunnu niin pahalta toisen seurassa kun vain hieman rakkautta sisältävä suhde ei tuo esiin vahvoja tunteita ja he päättävät jäädä. Syvällä sisimmässä hän yhä kamppailee ajatuksen kanssa rakkaudesta ja jatkaa sen etsimistä. Kukaan ei ole turvassa ihmissuhteessa pakenijan kanssa. Ongelma siinä kun pakenemme ihmissuhteesta on se että kun teemme niin, niin me erotamme itsemme siitä mitä olemme yhä kauemmaksi. Me olemme täällä rakastaaksemme ja tullaksemme rakastetuiksi. Elämä on matka jona meidän täytyy oppia rakkautta. Rakkauden pakoon juokseminen on täysin vastakohta sille mitä meidän täytyy tehdä, niin vaikeaa kuin se on hyväksyäkin.
Kun ihmissuhde on ohitse, shokki on yhtä kova pakenijalle kuin hänelle joka on jätetty. Se tulee lähettämään hänet pimeimpien hetkien luokse, limboon jossa rakkautta ei ole olemassa ja jossa hän keksii eri syitä syyttää sinua kaikesta joka meni pieleen. Vaikka hän ei syytä sinua suoraan kaikesta, tämä on se tunne joka sinulle jää. Jos et ole tarpeeksi vahva saatat miettiä loppuelämäsi mitä tapahtui.
ÄLÄ! Lopeta kysymysten kysyminen joihin ei ole vastauksia. Se tekee elämästäsi helpompaa. Vaikka kuinka kovasti yrittäisit löytää logiikkaa niin sellaista tai selitystä tapahtuneelle ei ole. Meidän ei tarvitse ymmärtää kaikkea ja toisten käytös on asia johon meillä ei ole todellakaan mitään kontrollia. Me voimme ymmärtää prosessia ja käytöstä joka on yleistä monen kohdalla (ja syy miksi kirjoitan tätä blogia), mutta jos yritämme ymmärtää toisen monimutkaisia ajatus ja tunneprosesseja niin tulemme vain pettymään ja vain pitkittämään sydänsurun aikaa.
On yksi ihminen pakenijan elämässä jonka hän jätti taakseen, jonka luokse hänen on palattava parantuakseen, mutta hän tulee keksimään monia tekosyitä miksi olla tekemättä sitä. Tämä ihminen saattaa olla sinä. Jos se ei tapahdu tämän elämän aikana, hän tulee takaisin luoksesi seuraavassa. Ikuisuus ei tule päästämään ketään pakoon kun kyseessä on rakkaudesta erottuminen. Tilanne tulee kehittymään yhä uudelleen ja uudelleen kunnes kummatkin osapuolet oppivat rakkauden todellisen tarkoituksen ja rakkauden tuntemisen ihmiselonsa aikana. Se mitä pakenija ei ymmärrä on että tuon toisen ihmisen kanssa oleminen on olennaista parantumisessa.
Jos olet pakenija niin tiedä ettei ole paikkaa mihin mennä ja ennemmin tai myöhemmin sinun täytyy palata sen ihmisen luokse joka sai sinut tuntemaan olosi kuin olisit kotona. Ja tiedät että kyseessä on vain yksi ihminen. Parantuaksemme meidän kaikkien on mentävä kivun prosessin läpi mutta kärsiminen on vapaaehtoista. Niin kauan kun ainut asia jonka näemme ja tunnemme on tuska, meiltä jää paitsi ihastuttava maailma täynnä rakkautta ja taikaa. Rakkaus on tuon kivun takana, pelon takana.
Energiatasolla pakenija jää kiinni henkilöön. Kun näin tapahtuu niin vaikka kuinka hän haluaisi piiloutua niin tulee olemaan aina jotakin joka herättää ajatuksia, tunteita ja unelmia koskien tuota yhtä ihmistä jonka he jättivät taakseen. Energiatason yhteys on hyvin todellinen, liian voimakas ja sellainen jolta yksikään ei voi paeta. Joten, pakeneminen on vain illuusio.
Rakastuneena oleminen on ainoa paikka johon me kuulumme. Sen pakeneminen, niin fiksulta kun se saattaa tuntua sillä hetkellä, ei johda muuhun kuin yhä syvempään itsetuhon kuiluun. Samaan aikaan, jos pakenija asettuu "turvalliseen" ihmissuhteeseen, ihminen jonka kanssa hän on tuntee että hän kaipaa rakkautta muualta. Tämä uusi henkilö on liikuttunut, aikeissaan pelastaa pakenija (joka itsessään jo kertoo itsensä rakastamisen puutteesta) mutta tulee löytämään monia erillaisia tapoja järkeillä asiat pitääkseen ihmissuhteen. Jos tunnet että sinut on jätetty pakenijan toimesta, tiedä että he ovat myös jättäneet itsensä. Parantaaksesi heidän haavansa, sinun tulee jatkaa heidän rakastamistaan tai ainakin osaa heistä joka kosketti sinun sydäntäsi. Heidän halveksimisensa tulee aiheuttamaan vastakkaisen reaktion kuin on tarkoitettu. Me emme jatka romanttisen pakkomielteisesti pakenijan rakastamista kuten elokuvissa asiaa kuvataan, me rakastamme heitä koska ansaitsemme rauhan ja vapauden. Jos rakkaus oli silloin kerran, rakkauden on pysyttävä. Pyyteetön rakkaus voi parantaa särkyneen sydämen. Ole iloinen että heidän sielunsa tanssi kerran sinun sielusi kanssa. Heille se tarkoittaa paljon paljon enemmän kuin voit edes kuvitella. Vaikka hylkääminen ja jättäminen antoi sinulle vaikutelman että rakkaus ei tarkoita heille mitään. Pakenija rakastaa intensiivisesti, ja tuo intensiivisyys laittaa heidät lähtemään.
On hyvin mahdollista että jos sinut on äkillisesti hylännyt joku tunnet itsesi murskautuneeksi ja rikkinäiseksi. Näistä tunteista ylipääseminen on elintärkeää paranemisesi kannalta. Ehkä henkilö joka jätti sinut oli se jonka vuoksi olisit tehnyt mitä tahansa. Kun me sanomme jollekkin että minä rakastan sinua ja tekisin mitä tahansa puolestasi, joskus mitä tahansa tarkoittaa irtipäästämistä. Ja sitä on pyyteetön rakkaus. Ymmärtääksemme pyyteetöntä rakkautta, meidän on koettava se. Myös irtipäästämisen tärkeys.
Jos olet pakenija, ehkä nyt on hetki kun lopetat juoksemisen. Niin vaikealta kun demoniesi kanssa painiminen tuntuukin, se on aina helpompaa sen yhden ihmisen kanssa joka kosketti sinua syvältä, mitä kukaan ei aikaisemmin tehnyt. Sinä tiedät kuka se on. Sinä tiedät missä hän on. Ja se on turvallista, tuolle rakkaudelle ja kodille minne sinä kuulut. Koti on ainut paikka josta löydät oven rakkauteen."
