Alla on suomennos Tom Barnesia, mic.com:ista.
"Kendrick Lamar tiesi että To Pimp a Butterfly tekisi valtavan vaikutuksen kun se ilmestyy. Ennen kuin albumi julkaistiin, Lamar tarinoi jo kuinka levyä "opetettaisiin lukion kursseilla jonain päivänä." Hän on oikeassa. Jokainen raita To Pimp a Butterflyllä on monimutkainen katselmus rotujen välisiin suhteisiin, niin poliittisesti kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Ne ovat tiiviitä, akateemisesti ja historiallisesti tietoisia, ja ne esittävät yhden massiivisen väitöksen rotujen välisistä suhteista: Kulturalismi vastaan struktualismi. Tämä tarkoittaa että Kendrick hyökkää rakenteellisen rasismin kimppuun amerikassa, samaan aikaan vihjaillen että musta kulttuuri itsessään sattumalla syyllistyy rodulliseen epätasa-arvoon. Kyseessä on ajatus joka on saanut monet ihmiset todella vihaisiksi.
Tämä on noussut aikaisemminkin esiin. Lamarin usko siihen että musta kulttuuri on osittain syyllinen maamme nykyisiin rodullisiin ristiriitoihin sai hänet keskelle soppaa tammikuussa. Puhuessaan Billboardille viimeisimmistä tapauksista koskien rasistista poliisiväkivaltaa, hän sanoi:
"Minä toivon että joku katsoisi meidän asuinympäristöämme tietäen että tilanne on jo valmiiksi sellainen mentaalisesti että se on aivan päin vittua. Se mitä tapahtui Michael Brownille, sitä ei olisi pitänyt koskaan tapahtua. Koskaan. Mutta kun meillä ei ole kunnioitusta itseämme kohtaan, kuinka voimme kuvitella heidän kunnioittavan meitä? Se alkaa meistä. Älä aloita vain mielenosoituksella, älä aloita ryöstelyllä kaupoista. Se alkaa meistä itsestämme."
Lamarin kommentit jakavat historiaa teorian kanssa rasismista jota monet pitävät vaivaavana, ja sama logiikka jatkuu läpi hänen koko albuminsa. Aikaisemmin useat kulttuuriset hahmot hyökkäsivät Lamaria kohti kommenttien takia. Räppäri Azealia Banks twiittasi että kyseessä oli "tyhmintä paskaa jota olen koskaan kuullut mustan miehen suusta." ja "Lol, tiedätkö sukupolvellisista köyhyyden, rasismin ja syrjinnän vaikutuksista?" hän kirjoitti.
Mutta Lamar ei ole mikään idiootti. On selvää että kyllä hän tietää. Sen sijaan että hän olisi sivaltanut takaisin kriitikoilleen Twitterissä, hän yksinkertaisesti julkaisi To Pimp a Butterflyn. Albumi kääntää kriittisen silmän kohti molempaa ideaa koskien rasismia amerikassa: Teoriaan siitä että kaikki syrjintä on vakinaista, ja ideaa siitä että osa siitä on kutsuttu käytöksemme kautta.
Kulturalistinen perinne. Kulturalistit pitävät tuota yhtenä suurimmista esteistä rasismin eliminoimisessa joka tulee mustan kulttuurin havaituista puutteista. W.E.B Du Bois oli yksi ensimmäisistä suurista ajattelijoista työntäen ideaa eteenpäin. 1899 vuoden esseessä nimeltä "The Philadelphia Negro" De Bois, New Yorker kirjoittaja Kelefa Sannehin mukaan, auttoi muokkaamaan sosiologian kenttää. Du Bois väitti että valkoisten täytyy tehdä osansa pysäyttääkseen työntekijöiden syrjintä joka on "moraalisesti väärin, poliittisesti vaarallista, teollisesti tuhlaavaista ja sosiaalisesti hassua." Mutta mustilla oli myös oma vastuunsa työskennellä "negro rikollisuutta" vastaan ja sopeutua enemmän valtavirran normeihin.
Monet modernit kirjoittajat ovat käsitelleet yksityiskohtaisesti näitä väitteitä. Tämä on sen kaltaista ajattelua joka, pahimmillaan, johtaa ihmiset kiinnittämään rasismin "yksilön housujen pituuteen." Hiljattain kultturalistinen väite on löytänyt kodin hip-hopissa. Sosiologi Orlando Patterson, new anthologyn editoija joka yrittää elvyttää kulturalistinen perinteen, uskoo tähän erityisesti. Vuoden 2006 New York Timesin artikkelissa, hän tutki juttua suurista määristä mustia miehiä jotka lopettivat koulun kesken eräässä koulussa. Pattersonin vastaus on että kyse on "coolina esiintymisen kulttuurista": "Näille nuorille miehille, se oli kuin huumetta, kadulla hengaaminen koulun jälkeen, siististi pukeutuminen ja shoppailu, seksuaaliset saavutukset, bilehuumeet, hiphop musiikki ja kulttuuri."
Kyseessä on vaarallinen idea, vaarallinen koska se uhkaa olla välittämättä todellisesta ja suorasta systemaattisesta toiminnasta mustia ihmisiä kohtaan Yhdysvalloissa. Mutta se ei ole sellainen jota vakavat rasismin kriitikot voivat jättää huomiotta. Räppärinä Lamar pysyy tutkimassa hänen omaa rooliaan mustan kulttuurin muokkaamisessa. Kappaleessa "You Ain`t Gotta Lie (Momma Said) Lamar kuvaa nuoren lapsen tapaamista joka yrittää tehdä häneen vaikutuksen. "Kysyt missä horot ovat? tehdäksesi vaikutuksen minuun / kysyt "Missä rahasäkit ovat?" tehdäksesi vaikutuksen minuun." Hän räppää. "Se kaikki on vain päässäsi, homie."
Tuo on albumin ydin idea: Lamar on huolissaan hänen roolistaan ikuistaessaan hiphop kulttuuria, hyvässä ja pahassa. Monissa kappaleissa hän lausuu: "Muistan kuinka sinä olit ristiriidassa, käyttäen väärin vaikutustasi / joskus minä tein samoin." Levy voidaan nähdä oikean sanoman etsimisenä, rohkaistaakseen vaikutuksellaan muita. Lopussa, hän väittää löytäneensä sen: "Haluan mennä takaisin kaupunkiin ja kertoa tyypeille mitä minä opin," hän sylkee. "Sana on kunnioitus."
Ei kumpikaan kulturalismista tai strukturalismista. Mitä hän sanoo on paljon enemmän kuin yksinkertainen "nosta housusi ylös" argumentti. Yksi kova laini on: "Joten miksi itkin kun Trayvon Martin oli kadulla? / kun jengielämä laittaa minut tappamaan vielä itseäni mustemman? / Tekopyhä!" Joillekin, tämä näyttää keinolta oikeuttaa rasistiset lait ja toimet jotka johtivat 17-vuotiaan Martinin kuolemaan vuonna 2012.
Mutta tuo missaa pointin kokonaan. Lamarin "Tekopyhä!" on keino hänelle tiedostaa että hän uskoo kumpaankin, kulturalistiseen ja struktualistiseen argumenttiin tiettyyn pisteeseen, mutta ei hyväksy kumpaakaan dogmana. Se on rohkea tapa romahduttaa historiallinen vastarinta johon Lamar ei välttämättä usko, koska liian usein se pienentää yksilön roolia ja jonkun Lamarin kaltaisen toivoa maailmaa muuttavan albumin tekemiseen.
"Äitini kertoi minulle aina, "Kuinka kauan aiot esittää uhria?" Lamar kertoi Rolling Stonelle. "Voin sanoa että olen raivostunut ja vihaavani kaikkea, mutta mikään ei todella muutu ennen kuin minä muutan itseni. Joten se on aivan sama kuinka paljon hevonpaskaa me olemme nähneet yhteisössämme, olen tarpeeksi vahva sanoakseni että vitut siitä ja tiedostaa itseni ja oman taisteluni."
Asia ei ole kyllä tai ei Lamarille. Kyseessä on vastoinkäyminen, ja kysymys johon ei voi vastata dogmaattisilla vastauksilla. Tämä on vaarallinen ja tarvittava albumi. Ei ole olemassa helppoja vastauksia. Mutta tämä on se miksi se on niin merkittävä. Toivottavasti sen kontroversaalius toimii katalystina, synnyttäen lisää ajatuksellisia keskusteluita. Niiden kautta, minkä väylän ne ottavatkaan, me voimme ehkä kehittyä kohti enemmän oikeudenmukaista yhteiskuntaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti