Rakkaus on tuskaista, koska se kehittää tien ilolle. Rakkaus on tuskaista koska se muuttaa. Rakkaus on muutos. Jokainen muutos tulee olemaan kivulias koska vanhan on lähdettävä uuden tieltä. Vanha on tuttua, turvallista, uusi on täydellisen tuntematonta. Sinä tulet liikkumaan tuntemattomalle merelle. Et voi käyttää mieltäsi uuden kanssa, vanhan kanssa mieli taas on hyvin taidokas. Mieli voi toimia vain vanhan kanssa, uuden kanssa mieli on täysin käyttökelvoton. Näin ollen, pelko nousee ja vanhan, mukavan, turvallisen maailman, kätevyyden maailman jättäminen nostaa esiin kivun. Se on samaa kipua jonka lapsi tuntee kun hän tulee ulos äitinsä kohdusta. Se on samaa kipua jonka lintu tuntee tullessaan ulos munasta. Se on samaa kipua jonka lintu tuntee kun se yrittää liitää siivillään ensimmäistä kertaa. Tuntemattoman pelko, turvattomuus joka siihen liittyy ja tuntemattoman ennustamattomuus, kammottaa todella paljon. Ja koska muutos tulee olemaan itsensä tilasta, ei itsensä tilaan, kärsimys on todella syvää. Mutta ei voi olla ekstaasia ilman kärsimyksen läpi kulkemista. Jos kulta puhdistetaan, sen täytyy käydä tulen läpi. Rakkaus on tuli.
Rakkauden kivun vuoksi miljoonat ihmiset elävät rakkaudetonta elämää. Myös he kärsivät, ja heidän kärsimyksensä on tyhjänpäiväistä. Kun kärsit rakkaudessa, et kärsi turhaan. Rakkaudessa kärsiminen on luovana olemista, se vie sinut korkeammille tietoisuuden tasoille. Ilman rakkautta kärsiminen on totaalisen turhaa, se ei johda mihinkään, se pitää sinut kiertämässä samaa viheliäistä kehää.
Ihminen joka on ilman rakkautta on narsistinen, hän on sulkeutunut. Hän tuntee vain itsensä. Ja kuinka paljon hän voi tuntea oman itsensä jos hän ei ole tuntenut toista, koska vain toinen voi toimia peilinä? Et voi koskaan tuntea itseäsi ilman toisen tuntemista. Rakkaus on erittäin perustavan laatuisesti myös itsensä tuntemiseen liittyvä asia. Ihminen joka ei ole tuntenut toista syvässä rakkaudessa, intensiivisessä intohimossa, täydessä ekstaasissa, ei ole kyvykäs tuntemaan sitä kuka hän on, koska hänellä ei ole peiliä josta näkisi oman heijastuksensa.
Ihmissuhde on peili ja mitä puhtaampaa ja korkeampaa rakkaus on, sitä parempi peili on, sitä puhtaampi peili on. Mutta korkeampi rakkaus tarvitsee sen että sinä olet avoin. Korkeampi rakkaus tarvitsee sitä että olet haavoittuvainen. Sinun täytyy tiputtaa haarniskasi, se on kivuliasta. Sinun ei täydy olla jatkuvassi valmiudessa suojelemaan itseäsi. Sinun täytyy päästää irti laskelmoivasta mielestä ja sinun täytyy riskeerata, sinun täytyy elää vaarallisesti. Toinen voi satuttaa sinua, se on pelko joka liittyy haavoittuvuuteen. Toinen voi hylätä sinut, se on pelko kun olet rakkaudessa. Heijastus jonka tulet löytämään toisesta, kun näet itsesi, saattaa olla ruma. Se on ahdistus, peilin välttäminen. Mutta peilin välttämisellä et tule tulemaan kauniiksi. Tilanteen välttämällä et tule myöskään kasvamaan. Haaste on otettava vastaan. Yhden täytyy mennä rakkauteen. Se on ensimmäinen askel kohti Luojaa, ja sitä ei voi ohittaa. Ne jotka yrittävät ohittaa rakkauteen astumisen eivät koskaan tavoita Luojaa. Se on täydellisen olennaista, koska sinä tulet tietoiseksi kokonaisvaltaisesti itsestäsi vain silloin kun toisen läsnäolo häiritsee sinua. Silloin kun sinun läsnäolosi laajenee toisen läsnäolon seurauksena, kun sinut tuodaan ulos narsistisuudestasi, suljetusta maailmasta avoimen taivaan alle. Rakkaus on avoin taivas. Rakkaudessa oleminen on siivillä lentämistä. Mutta varmasti, rajoittamaton taivas synnyttää pelon.
Ja egon jättäminen on todella kivuliasta koska meidät on opetettu kasvattamaan egoa. Me ajattelemme että egomme on ainut aarteemme. Me olemme suojelleet sitä, me olemme ehostaneet sitä, me olemme jatkuvasti kiillottaneet sitä ja kun rakkaus koputtaa oveen, kaikki mitä tarvitaan rakastumiseen on laittaa ego sivuun. Ja se on varmasti kivuliasta. Se on koko elämäsi työ, se on kaikki mitä olet rakentanut, tämä ruma ego, tämä idea että "minä olen erillään olemassaolosta." Se on ruma idea koska se ei ole totta. Idea on teennäinen, mutta yhteiskuntamme olemassaolo perustuu tähän ideaan, että jokainen ihminen on persoona, ei läsnäoleva. Totuus on ettei koko maailmassa ole yhtään persoonaa, on vain läsnäolo. Sinä et ole erillinen maailmasta, ego. Olet osa kaikkeutta. Kaikkeus lävistää sinut, kaikkeus hengittää sinuun, sykkii sinussa, kaikkeus on elämäsi. Rakkaus antaa sinulle ensimmäisen kokemuksen yhteydessä olemisesta johonkin joka ei ole sinun egosi. Rakkaus antaa sinulle ensimmäisen oppitunnin siitä että voi yhtyä harmoniaan jonkun kanssa joka ei ole koskaan ollut osa sinun egoasi. Jos voit olla harmoniassa naisen kanssa, jos voit olla harmoniassa ystävän kanssa, miehen kanssa, jos voit olla harmoniassa lapsesi tai äitisi kanssa, miksi et voi olla harmoniassa kaikkien ihmisolentojen kanssa? Ja jos harmoniassa oleminen yhden ihmisen kanssa antaa sinulle niin valtavaa iloa, mikä olisi lopputulos jos olisit harmoniassa kaikkien ihmisolentojen kanssa? Ja jos voit olla harmoniassa kaikkien kanssa, miksi et voi olla harmoniassa eläinten, lintujen ja puiden kanssa? Yksi askel johtaa toiseen. Rakkaus on tikapuut. Se alkaa yhdestä ihmisestä, se päättyy kaikkeen. Rakkaus on alku, Luoja on loppu. Jos pelkää rakkautta, jos pelkää rakkauden kasvukipuja, pysyy suljettuna pimeään selliin. Moderni ihminen elää pimeässä sellissä, ja on narsistinen. Narsismi on suurin modernin mielen pakkomielle.
Sitten on ongelmia, ongelmia jotka ovat merkityksettömiä. Ja on ongelmia jotka ovat kehittäviä, koska ne vievät sinut korkeampaan ymmärrykseen. On ongelmia jotka eivät johda sinua mihinkään, ne vain yksinkertaisesti pitävät sinut vanhassa kaaoksessasi. Rakkaus kehittää ongelmia. Voit välttää noita ongelmia välttämällä rakkauden, mutta nuo ovat erittäin olennaisia ongelmia! Ne täytyy kohdata ja valloittaa. Ne täytyy elää ja mennä läpi ja vieläkin pidemmälle. Ja päästäkseen pidemmälle, täytyy kulkea niiden läpi. Rakkaus on ainut todellinen asia joka kannattaa tehdä. Kaikki muu on toissijaista. Jos se mitä teet auttaa rakkautta, se on hyvästä. Kaikki muu on vain apukeinoja, rakkaus on loppu. Joten mikä tahansa tuskasi onkin, kulje rakkauteen. Jos et mene rakkauteen, kuten monet ihmiset ovat päättäneet, niin olet jumissa itsesi kanssa. Sitten elämäsi ei ole pyhiinvaellusmatka, elämäsi ei ole joki joka menee mereen. Sinun elämäsi on haiseva allas, likainen, ja pian jäljellä ei ole mitään muuta kuin paskaa ja mutaa. Pysyäkseen puhtaana, sen täytyy virrata. Siksi joki pysyy puhtaana. Virtaus on se prosessi joka pysyy jatkuvasti koskemattomana. Rakastaja pysyy neitsyenä. Kaikki rakastajat ovat neitsyitä. Ihmiset jotka eivät rakasta, eivät voi pysyä koskemattomina. He tulevat uinuviksi ja seisahtuneiksi. He alkavat haista ennemmin tai myöhemmin, koska heillä ei ole mitään mihin mennä. Heidän elämänsä on kuollut.
Siitä nykyihminen löytää itsensä. tämän vuoksi kaikenlaiset neuroosit ja hulluudet ovat valloillaan. Psykologiset sairaudet ovat levinneet epidemian lailla. Eikä ole kyse siitä että vain muutama ihminen olisi psykologisesti sairas, vaan koko maailmasta on tullut hullujenhuone. Ihmisyyden kokonaisuus kärsii kuin neuroosista. Ja se neuroosi tulee sinun narsistisesta jämähtyneisyydestä. Jokainen on jämähtänyt omaan illuusioonsa siitä että he ovat erillinen osa, ja sitten ihmiset tulevat mielipuolisiksi. Ja tämä hulluus on tarkoituksetonta, ei-tuottavaa, ei-kehittävää. Tai ihminen tekee itsemurhan. Nuo itsemurhat ovat myös ei-kehittäviä eikä tuota mitään. Sinä et ehkä tee itsemurhaa ottamalla myrkkyä tai hyppäämällä kallion kiellekkeeltä tai ampumalla itsesi, vaan sinä voit tehdä itsemurhan joka on todella hidas prosessi, ja se on mitä tapahtuukin. Hyvin harvat ihmiset tekevät itsemurhan äkillisesti. Toiset ovat päättäneet tehdä hitaan itsemurhan, kypsyen hitaasti, hitaasti kuollen. Itsemurhasta suuntauksena on tullut miltein universaali. Tämä ei ole mikään tapa elää ja syy, perustavanlaatuinen syy, on se että olemme unohtaneet rakkauden kielen.
Me emme ole enää tarpeeksi rohkeita mennäksemme seikkailuun jonka nimi on rakkaus. Ihmiset ovat sen sijaan kiinnostuneet seksistä, koska seksissä ei ole riskiä. Se on hetkellistä, et joudu sekaantumaan. Rakkaus taas on sitoumus. Se ei ole hetkellinen. Kun se kerran juurtuu, se voi olla ikuista. Se voi olla elämänpituinen sitoumus. Rakkaus tarvitsee intiimiyttä ja vain silloin kun olet toista todella lähellä, toisesta tulee peili. Kun tapaat naisen tai miehen seksuaalisesti, ette ole tavanneet lainkaan, tosiasiassa, sinä kartoit toisen ihmisen sielua. Sinä vain käytit ruumista ja pakenit, ja toinen käytti sinun ruumistasi ja pakeni. Sinusta ei koskaan tullut läheistä niin että olisitte paljastaneet toistenne todelliset alkuperäiset kasvot. Se on tuskaista, mutta älä vältä sitä. Jos vältät sitä, olet välttänyt suurimman mahdollisuuden kasvaa. Mene siihen täysillä, kärsi rakkaudessa, koska sen kärsimyksen läpi kulkemisesta tulee mahtava ekstaasi. Kyllä, on kärsimystä, mutta suuresta kärsimyksestä syntyy ekstaasi. Kyllä, sinun tulee kuolla egona, mutta jos voit kuolla egona, tulet syntymään Luojana, Buddhana. Ja rakkaus antaa sinulle ensimmäisen ripauksen Taosta, Zenistä. Rakkaus antaa sinulle ensimmäisen todisteen että Luoja on, että elämä ei ole merkityksetöntä.
Ihmiset jotka sanovat että elämä on merktyksetöntä, ovat ihmisiä jotka eivät ole tunteneet rakkautta. Kaikki mitä he sanovat on vain se että heidän elämästään on puuttunut rakkaus. Tulkoon tuska, tulkoon kärsimys. Mene pimeän yön läpi ja tavoitat kauniin auringonnousun. Vain pimeän yön kohdussa aurinko syntyy. Vain pimeän yön kautta aamu nousee. Minun koko lähestymiseni tässä on rakkaus. Opetan vain rakkautta, vain rakkautta enkä mitään muuta. Voit unohtaa Jumalan, se on vain tyhjä sana. Voit unohtaa rukoukset koska ne ovat vain toisten sinulle opettamia rituaaleja. Rakkaus on luonnollinen rukous, kukaan ei ole syöttänyt sitä sinulle. Synnyit sen kanssa. Rakkaus on todellinen Luoja, ei uskovaisten Jumala. Vaan Buddhan, Jeesuksen, Mohamedin ja Sufiksen Jumala. Rakkaus on Tariqa, metodi joka tappaa sinut erillisenä yksilönä ja auttaa sinua tulemaan äärettömäksi. Katoamaan kastepisarana ja tulemaan mereksi, mutta sinun täytyy käydä ensin läpi rakkauden ovesta. Ja todellakin, kun alkaa katoamaan kuin kastepisara, kun on elänyt tarpeeksi pitkään kastepisarana, se sattuu, koska yksi miettii "Minä olen tämä, ja nyt tämä poistuu, minä kuolen." Sinä et kuole, vain illuusio kuolee. Sinä olet määritellyt itsesi illuusion kautta, totta, mutta illuusio on silti vain illuusio. Ja vain kun illuusio on mennyttä, tulet olemaan kyvykäs näkemään kuka oikein olet. Ja se paljastus tuo sinut huikean ilon, nautinnon ja juhlan äärelle.
